|
Kuopiontien varrella, pieneltä kumpareelta, löytyy palanen Pieksämäen seudun 450-vuotista historiaa. Nokkalan juuret ulottovat aina 1700-luvulle asti. Kolmen vuosisadan aikana, tilalla on ollut useampikin omistaja. Nykyisen päärakennuksen , Käräjätalon, rakennutti pohjoisen piirin nimismies Carl J. Lang kruunun virkataloksi 1851, ja siellä alettiin istua käräjiä viime vuosisadan alusta. Lotan päivänä 12. 5. 2025 tämä nyt Juha ja Marketta Moilasen omistama, perinteitä vaalien kunnostama juhlapaikka, sai suojiinsa harvinaisen vierasjoukon.
Lotta Svärd Säätiö on vuodesta 2007 lähtien nimennyt Vuoden Lotan. Arvonimen voi saada lotta, pikkulotta tai muuten lottatyössä ansioitunut henkilö. Nyt tämän arvonimen sai pieksämäkeläinen 102 vuotias lotta Helka "Helkky" Visuri. Kauniisti katetut pöydät historiaa havisevassa tuvassa olivat toivottaneet vieraat tervetulleeksi. Iloinen puheensorina hiljeni Helkyn saapuessa. Antiikin ajoista asti seppele on ollut paitsi vallan, niin myös kunnioituksen, vastuuntunnon, kauneuden, nuoruuden ja ilon symboli. Kaikki nämä asiat ovat kuuluneet Helkyn elämään. Niinpä Pieksämäen Seudun Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja Anna-Liisa Väisäsen Helkyn kauniisti harmaantuneille hiuksille laskema kukkaseppele on oikeassa paikassa. Lotta Svärd Säätiön järjestämän juhlan avasi viestintäpäällikkö Susan Mykrä. Toivotettuaan vieraat tervetulleeksi, hän kertoi Säätiön huolto- ja avustustoiminnasta, joka auttaa sodan tai muun kriisin seurauksena kärsimään joutuneita henkilöitä, jatkaa lottien ja pikkulottien kuntoutusta, vaalia lottaperinteitä ja ylläpitää museo- ja näyttelytoimintaa. Juhla jatkui yhdessä lauletulla, Martti Korpilahden sanoittamalla, kaunilla Synnyinmaa- laululla.
Onnittelupuheen piti Lotta Svärd Säätiön toiminnanjohtaja Anne Nurminen. Kiittäessää Helkkyä hän erityisesti korosti sitä monlpuolista ja uhrautuvaa työtä, jota nuori lukiolainen koulutyön ohella teki. Isäkin joutui muutaman kerran kirjoittamaan poissaololapun. Helkky toimi Talvisodassa viestintälottana ilmavalvontakeskus IVAK 153:ssa. Pieksämäki oli tärkeä risreysasema joukkojen kuljetuksen ja huollon sekä evakkojen välietappi aina. Kovista pommituksista huolimatta vihollinen ei onnistunut katkaisemaan elintärkeitä rautatieyhteyksiä. Lottien työhön kuului myös ohikulkevien muonittaminen ja tarvikevaraston huolto. Lottien murheellinen, mutta samalla kunniakas tehtävä oli sankarivainajien hautajaisiin osallistuminen. Raskain tilaisuus nuorelle lotalle oli oman jatkosodassa kaatuneen veljen siunaaminen kotikirkon viereen.
Monta surua ja monta iloa on mahtunut Helkyn pitkään elämään, mutta päällimmäisenä on aina ollut iloinen ja myönteinen suhtautuminen ja muiden auttaminen.
Vuoden Lotan kunniakirjan ja arkkitehti Marja Hämäläisen suunnitteleman, numeroidun lottakorun luovutti 102-vuotiaalle lotta Helka "Helkky" Visurille hallituksen puheenjohteja Riitta Pyhälä yhdessäå Anne Nurmisen kanssa. Hän kertoi Vuoden teemana olevan: Lupaus - Perintö on ikuinen , ohjanneen valinnan 17-vuotiaana lukiolaisena lottalupauksen antaneeseen Helkaan. Helka "Helkky" Visurista tuli 19. Vuoden Lotta.
Kiitospuheessan Helkky muisteli huolettomia lapsuusvuosis ja koulun aloittamista ensin Savonlinnassa ja sitten Pieksämäellä. Kouluvuodet kuluivat nopeasti, ja kun äiti ja vanhemmat siskot, Aino ja Maija, olivat lottia, antoi Helkakin täytettyään 17 vuotta lottalupauksensa juuri ennen Talvisodan syttymistä. Jollakin lailla nuoren tytön elämä muuttui. Piti ottaa vastuuta ja tehdä kaikkia töitä. Mitä ei osattu, se opittiin. Siltä ajalta hän jäi kaipaamaan yksimielisyyttä ja yhteishenkeä ja niitä hetkiä, kun töiden lomassa laulettiin, luettiin js naurettiin. Usko tulevaisuuteen oli vankka. Sitä tarvittaisiin nytkin sotien runtelemassa maailmassa. Säätiön vuoden teemaa: Lupaus - Perintö on ikuinen, toteutuu Helkyn kohdalla. Tehtyään yli 30-vuotisen voimistelunopettajan uransa ensin Nokialla ja sitten Oulussa, hän palasi Pieksämäelle viettämään eläkepäiviään. Hänen siskonsa, Aino Nissinen, oli ollut perustamassa Pieksämäen Seudun Lottaperinneyhdistystä, ja Helkky liittyi siihen toimien vuosikaudet sen hallituksessa.. Helkyn kiitosten jälkeen laulettiin hänen musikaalisen jälkikasvunsa kanssa Fredrik Paciuksen säveltämä Suomen laulu, joka todella kaikui ja raikui tummien katto-orsien alla.
Maukas lohikeitto ja ruiskuoreen leivotut karjalanpiirakat muna-voin kera, jälkiruokana täytekakkukahvit, muodostivat täydellisen, suussa sulavan lounaan. Tähän sopisi kiitokseksi emnännille vanha sanonta, että jos tästä vielä eväs paranee, niin se on pilalla. Lounaan jälkeen sana oli vapaa. Helkyn vanhin tytär, Pirkko, oli tullut Kanadasta asti ja esitti koko suvun onnittelut äidille. Monet hauskat tapahtumat ja jotkut vain sukulaisten ymmärtämät sanonnat saivat hymyn huulille. Nelilapsisen perheen elämä oli vauhdikasta, ja äiti hallitsi sita tarmokkaasti, mutta oikeuden mukaisesti. Rankaisuja hän ei käyttänyt kotona eikä koulussa. Asiat selvitettin muuten. Erityisesti Pirkko kertoo heidän kaikkien olevan iloisia perimästään musikaalisuudesta. Pirkon lentoemännän ammattin vuoksi vanhemmat vielä siihen aikaan pääsivät matkustelemaan edullisesti. He kävlvät mm useita kertoja Kanadassa. Lopuksi Pirkko esitteli paikalla olleet sukulaiset. Sitten Eeva-tytär säesti kvartettia, joka esitti Helkylle rakkaan laulun, Kodin kynttilät.
Seuraavan tervehdyksen toi Oulusta Helkyn entinen oppilas, josta tuli myöhemmin saman koulun rehtori ja työtoveri. Silloin solmittu ystävyys on säilynyt vuosikymmenien ajan ja maailmaa parannetaan säännöllisesti . Paitsi opettajien, Helkky saavutti myös oppilaiden kiintymyksen ja kunnioituksen rehtinä ja aina iloisena opettajana. Molempien terveisinä Helkylle ojennettiin kassillinen lahjoja ja lopulta kassikin. Paikallisyhdistyksen puolesta kaikille rakasta ilopilleriä, Helkkyä, onnitteli puheenjohtaja Anna-Liisa Väisänen. Hän kiitti vuosia kestäneestä hallituksen jäsenyydestä ja lukuisista ideoista, joiden avulla on voitu toimia lottien perintöä vaalien. Helkky on uskomattoman hyvän muistinsa avulla runoilla, lauluilla ja tarinoilla tuonut vaihtelua kokouksiimme. Tähän tuli helkkymäinen kommentti: "Helppohan teille on juttuja kertoa, kun ette ole olleet näkemässä." Toivotaan, että vaikka Helkky jättikin hallituksen nuoremmille, hän jaksaisi vielä tulla kokouksiimme niitä näkemättömiä juttuja kertomaan ja osallistummaan voimiensa mukaan muuhunkin toimintaan. Seurakunnalta tulleen kukkatervedyksen jälkeen, tilaisuus päättyi Kaj Chydeniuksen säveltämään Kalliolle, kukkulalle kansanlaulun Visurin perheen upeaan esityksee.
Vanha Käräjätalo on ollut ikimuistoisen ja ainutlaatuisen tilaisuuden tapahtumapaikkana. Ehkäpä siitä jää pieni palanen Pieksämäen seudun 450-vuotiseen historiaan. Oli tullut aika hyvästellä sukulaiset ja ystävät, joita yhdistää ympäri Suomea aina Kanadaa myöten vuosikymmenien läpi rakastettava 102-vuotias Vuoden Lotta, Helka "Helkky" Visuri. Lupaus - perintö on ikuinen.
|
